Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellinen suunnittelija Pauliina Fred kertoo haastattelussa suhteestaan Norjaan, rakkaudestaan pohjoismaisiin kieliin ja aikomuksestaan olla festivaaliluuhka.

Sinulla on läheinen suhde Norjaan, olet myös asunut siellä. Miten kuvailisit kulttuurielämää Norjassa ja Suomessa barokkimuusikon näkökulmasta?

Kulttuurielämä ja sen talous Suomessa on hyvinkin paljon rahastojen ja säätiöiden ansiosta näinkin hyvässä jamassa: organisaatioita, yhteisöjä ja yksittäisiä taiteilijoita tuetaan hienosti apurahoilla. Norjassa apurahoja saa lähinnä valtiolta, ja onnekas on, jos valtion taidetta tukeviin apurahoihin pääsee osalliseksi.

Apurahat mahdollistavat myös freelance-elämän paremmin, ja uskon, että tämän vuoksi Suomessa on enemmän toimintaa ja monimuotoista konsertointia kuin Norjassa. Norjan korkea elintaso ajaa ihmisä myös pois freelance-elämästä...ja toisaalta taas orkestereiden ja taideorganisaatioiden palkat ovat huomattavasti paremmat...

Barokkimusiikin innostus ja siihen paneutuminen rantautui Norjaan samoihin aikoihin kuin Suomeen ja samasta syystä: barokin esittämiskäytännöistä ja instrumenteista innostuneet muusikot lähtivät 80-luvulla Hollantiin hakemaan oppia ja palasivat kotimaihinsa perustamaan yhtyeitä ja orkestereita.

Barokkanerne -orkesterilla on ollut nousujohteinen vuosikymmen takanaan, ja orkesterin hallintoa, organisaatiota ja soittajistoa on järjestetty kuin FiBOssa konsanaan. Norjassa on loistavia kuoroja, joiden kanssa orkesterit tekevät yhteistyötä ja nämä kuorot sykähdyttävät tätä suomalaista Norjankin orkestereissa istuvaa huilistia kerta kerran jälkeen!

Juonnat Kulttuuri- ja kielikahvila -nimisen tilaisuuden Kanneltalon Stagella. Mistä idea syntyi ja keille erityisesti suosittelisit tilaisuutta?

Idea syntyi FiBOn Pohjoismaisesta yhteistyöstä: Nordic Baroque Scene on yhteisprojekti, joka järjestää pohjoismaisen barokkilaulukilpailuja sekä oopperaprojekteja v. 2022 lähtien eri Pohjoismaissa. Halusin esitellä Helsinki Early Music Festivalilla vierailevia norjalaisia ja ruotsalaisia muusikoita rennosti yleisölle ja yhdistää mukaan hiukan kielipolitiikkaa. Pohjoismaisessa Kulttuuripisteessä järjestetään kuukausittain kielikahvila, johon kuka tahansa voi osallistua ja tulla puhumaan/terästämään/opettelemaan/koittamaan omaa kielitaitoansa natiivin kanssa. Kanneltalon Stagelle järjestämme kahvilan niin, että jokaista Pohjoismaista kieltä voi kuulla ja tulla puhumaan eri pöytiin musiikkiosuuden jälkeen–kiitos yhteistyön Pohjoismaisen Kulttuuripisteen kanssa! Musiikin ja kielten yhdistämisen taustalla piilee kenties myös oma rakkauteni Pohjoismaisia (jos muitakin) kieliä kohtaan...kotikieleni on norja ja rikos-ja draamasarjat muillakin pohjoismaisilla tulee ymmärretyksi:)

Mikä festivaalitapahtumista herättää sinussa eniten uteliaisuutta? Miksi?

Sanoisin, että jokainen tapahtuma! Kattaus on kuin barokkipidoissa konsanaan, ja tapahtumien runsaus on miltei hengästyttävää! Hyvin erilaisia konsertteja Pohjoismaisten vierailijoiden konserteista, erilaisiin kamarimusiikkikokoonpanoihin ja Kaarelan alueen yhteisötapahtumiin. Aion olla festivaaliluuhka ja kiertää kaikki tapahtumat, joihin suinkin kerkeän!

Festivaalilla luvassa on vanhojen ja uusien taiteilijaystävien kohtaamisia. Millaisia ajatuksia tämä herättää etenkin näinä aikoina?

Tämän masentavan korona-aikakauden jälkeen (jonka todella toivon loppuneen festivaaliin mennessä!) kaikki fyysiset kohtaamiset, yhdessäsoitto, yleisölle esiintyminen, yleisötilaisuudet ja illanvietot ovat odotettuja tapauksia; jo ajatus siitä saa sydämeni lyömään nopeita synkooppeja!