Cembalisti Marianna Henriksson on Helsinki Early Music Festivalin suunnittelutyöryhmän jäsen ja monessa mukana muutenkin. Marianna kertoo haastattelussa kokemuksistaan Berliinissä ja ajatukistaan monitaiteellisiin projekteihin liittyen. Bacchuksen nuokkumisesen syy selviää myöskin. 

Olet ollut mukana useissa monitaiteellisissa projekteissa. Mikä sinua kiehtoo niissä?

Taiteen- tai musiikinlajien yhdistämisessä samaan esitykseen minua kiehtoo nimenomaan sen huolellinen pohtiminen, miten eri suunnista tulevat käytännöt voisivat löytää yhteisen tilan niin, että kaikki elementit muuntautuvat hiukan ja valottavat toisiaan eri tavoilla kuin totutusti. Kun musiikkiesitys näyttäytyy konsertin sijaan nimenomaan esityksenä, joudutaan kysymään kysymyksiä sen sisältämistä ja välittämistä merkityksistä. On hienoa, kun syntyy sellainen esitys, jota ei voi täysin lokeroida yhden alan alle. Olen työskennellyt paljon uutta tanssia ja vanhaa musiikkia yhdistäen. Pidän kiinnostavana sen etsimistä, miten ne voisivat todella jakaa saman näyttämön niin ettei toinen säestäisi toista. 1600-luvun musiikin taustalla oli ajatus musiikista voimana, joka liikuttaa kehon nesteitä ja niiden myötä tunteita. Kysymykset kehon sisäosien liikuttamisesta ovat olennaisia myös uuden tanssin työskentelyssä. Kun pohdimme tällaisia kysymyksiä yhdessä, voimme työskennellä jonkin jaetun äärellä niin, että yhteisyys valuu myös näyttämölle.  

Monitaiteisuus tai taiteidenvälisyys on sinällään hirveän monimutkainen asia. Se voi olla mainoslause, jolla saadaan produktio myytyä. Se voi tarkoittaa cross-overia tai esitystä, jossa yksi taidelaji itseasiassa säestää toista. Useimmissa esittävän taiteen muodoissa on moniastisuutta vaikkei monitaiteisuus kuuluisi niiden ääneen lausuttuihin piirteisiin. Oikeastaan monitaiteisuus alkaa olla jo asia, joka kuin itsestään selvästi, itseään korostamatta kuuluu musiikinkin esittämiseen. HEMF voi olla sellainen alusta, joka mahdollistaa erilaisia taiteidenlajien kohtaamisia ja yhteenkietoutumisia vanhan musiikin esittämisen yhteydessä!

Olet asunut ja opiskellut Berliinissä. Millä tavalla ulkomailla asuminen on muuttanut ajatteluasi?

Olin ensin Berliinissä Universität der Künstessä Erasmus-vaihto-opiskelijana lukuvuoden 2006-2007 ja sen jälkeen tutkinto-opiskelijana 2009-2012, minkä jälkeen minulla on ollut aina vähintään yksi matkalaukku Berliinissä. Silloin tila oli kaupungissa vielä suhteellisen halpaa, joten todella marginaalisellekin taiteelle riitti tapahtumapaikkoja, kaupunki kihisi performansseja. Tuntui että elämään yhdistyivät ihan luontevasti varsin perinteiset, keskittyneet ja vaativat vanhan musiikin opinnot sekä kokeilevien esitysten seuraaminen ja niihin osallistuminenkin. Noina aikoina aloin hahmottaa sitä, että konserttitilanne konventioineen on vain yksi mahdollinen esityksellinen valinta musiikin esittämiselle, eikä merkityksiltään yhtään sen “neutraalimpi” kuin muutkaan. 

Heti opiskelujen jälkeen kaksi hyvin erilaista kiertuetta veivät minut tiivistahtisille matkoille Eurooppaan ja sen ulkopuolelle: Olin mukana berliiniläisen breakdance-ryhmän Flying Bach -esityksessä, jossa piti soittaa Bachin preludeita ja fuugia hurjissa tempoissa b-boyingin taustalla. Sain myös paikan Euroopan Unionin barokkiorkesterissa. Nämä kaksi projektia veivät ihan erilaisiin ympäristöihin maailmalla: Flying Bachin mukana soitin vahvistettuna tuhatpäisille nuorille yleisöille ja matkustin tanssijoiden rocktähtimäisessä seurueessa yksinäisenä solistimuusikkona; EUBOssa esiinnyin eurooppalaisen vanhan musiikin liikkeen pääkallonpaikoilla ja nautin valtavasti orkesterin ihmeellisestä yhteissoiton energiasta, jonka sai aikaan cembalisti-johtaja Lars Ulrik Mortensen. Molemmat projektit opettivat sekä elämästä että soittamisesta paljon, mutta aivan eri tavoilla. 

Nämä n. 15 vuotta, joiden aikana en useinkaan ole ihan osannut sanoa missä asun, ovat varmasti tehneet minusta sen joka olen nyt. Olen soittanut paljon erilaisissa yhtyeissä ja orkestereissa, ja on ollut ihanaa huomata, miten soiton energia ei todellakaan katso minkäänlaisia kansallisuusrajoja. 

Millaisia mahdollisuuksia näet Helsinki Early Music Festivalilla kehittyä merkittäväksi kansainväliseksi festivaaliksi? Mitä omaa sanottavaa tällä festivaalilla on verrattuna useisiin muihin vanhan musiikin festivaaleihin?

Meillä on Suomessa mielestäni omalaatuinen ja todella tasokas periodisoitinten ekspertiisi, jossa tehdään rohkeita projekteja vanhan ja uuden musiikin koko skaalalla. Mutta meillä on myös läheiset kontaktit ulkomaille, ja saamme tulevina vuosina loistavia vierailevia taiteilijoita festivaalille. Yhtenä festivaalin erikoispiirteenä on vierailijoiden ja paikallisten yhteistyö, josta varmasti syntyy hedelmällisiä kohtaamisia. HEMF panostaa "tavallisten", tasokkaiden konserttien lisäksi myös monitaiteisiin musiikkiesityksiin. Uskon että HEMF täyttää Helsingissä huutavan pulan syksyisestä vanhan musiikin festivaalista ja voi kehittyä kansainvälisesti yhdeksi kiinnostavimmista alan festivaaleista! 

Onnea, melankoliaa tai nuokkumista! Kuinka Bacchus liittyy Helsinki Early Music Festivaliiin?

HEMFin tämän vuoden teema, sadonkorjuu, tarkoittaa tietysti myös viininkorjuuta, joten suunnittelimme viulisti Anthony Marinin kanssa viininjumala Bacchukselle omistetun ohjelman. Ranskalaista musiikkia sisältävä ohjelmamme kutsuu konserttiin viinilasillisen äärelle. Emme kuitenkaan ainoastaan hienostele ranskalaisittain, vaan otamme huomioon pohjoiset erityispiirteemme, jotka saattavat anniskelun yhteydessä sisältää esimerkiksi onnea, melankoliaa, nuokkumista ja ehkä vähän riidanhaastamistakin. Näitä kontrasteja tarjoilee laulusolistimme Jussi Lehtipuu. Odotamme jo valtavasti, että pääsemme esiintymään pöydissä istuvalle, konsertista kaikin aistein nauttivalle yleisölle! Tervetuloa!

Marianna Henrikssonin taiteilijaesittely löytyy TÄSTÄ.