Liidaat Helsinki Early Music festivalilla Suomalaisen barokkiorkesterin Wieniläinen ilta, virtuooseja ja viihdettä -nimisen konsertin. Mitä ihmettä viihde-sana tekee klassisen musiikin konsertin otsikossa? 

No kyllähän tässä ollaan ihan oman aikansa parhaan instrumentaaliviihteen ytimessä! Itse kukin illan säveltäjänimistä linkittyvät omin tavoin Wieniin, jossa oli arvonsa tunteva yleisö ja säveltäjillä sekä esiintyjillä paineet lunastaa paikkansa usein hyvinkin eläväisen ja tylsän hetken tullen äänekkään joukkion edessä. Ehkäpä Ritarihuoneenkin yleisöllä pitäisi olla drinksu kädessä ja virtuoottisen soiton lomassa pientä vipinää tahi mielipiteenvaihtoa naapurin kanssa. Taidamme tosin vielä olla tilanteessa jossa vipinät ja supinat jäävät turvavälien takia väliin...

Konsertissa saamme kuulla hittikappaleen, Mozartin Eine Kleine Nachtmusikin eli pienen yösoiton. Millaisia yöllisiä tunnelmia on odotettavissa?

Jotenkin kappaleen spontaani energisyys ja rohkea ote antaisi olettaa että viihtyminen jatkuu pikkutunneille saakka… yritämme parhaamme mukaan päästä kuitenkin pystypäin maaliin saakka!

Musiikin opiskelijoita, harrastelijoita tai kuulijoita muuten vain saattaa kiinnostaa, millaisia harjoittelumääriä on valtavan taituruutesi takana? Entäpä mistä kumpuaa koskettava musikaalisuutesi? Millaisia prosesseja liittyy kappaleiden työstämiseen musikaalisen sanoman näkökulmasta? Putositko pienenä ilmaisupataan? 

Vanhenemisessa on omalla kohdallani huomattavissa sellainen positiivinen ilmiö että ainakin omasta mielestäni jokainen soitettu keikka ja prosessoitu kipale sekä yleisön kohtaaminen kanssamuusikoiden mukana laajentaa sitä ilmaisullista luontevuutta johon tähtään. Ja jos sanon että Eine Kleine Nachtmusik on ollut telineellä silloin tällöin 11-vuotiaasta saakka niin miten pitkä tähän esitykseen tähdännyt prosessi sitten on ollut, 30 vuotta? Kääk!

Olit Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellinen johtaja neljän vuoden ajan ja yhteistyö jatkuu edelleen vilkkaana. Mitä kausi merkitsi sinulle muusikkona? 

Huh. Tästä voisi kertoa vaikka mitä, mutta yritän tiivistää. Se mitä sain oli positiivinen luottamuksen ilmapiiri ja lupaus siitä että lähes kaikkea voidaan koittaa. Tuollaisessa tilanteessa saatoin etsiä mielenkiintoisia juttuja alkuun aika hataraltakin pohjalta. Toisaalta moniin teoksiin sain itselleni tarpeellista rutiinia lukemattomien toistojen kautta. Olisinkohan esittänyt esimerkiksi Vivaldin Vuodenaikoja n. 30 kertaa ilman tätä pestiä? Kaikki muusikot tiedämme sen, miten ihan jokaisesta jutusta saa täysin erilaisen otteen kun on mukana niiden muotoiluvaiheessa ja esityksiä tulee useita. 

Iloista on myös se että voin aina uusien ideoiden tarpeessa kaivautua muistiinpanoihini tuolta ajalta ja löytää jonkun langanpätkän jota seurata!

Wieniläinen ilta - virtuooseja ja viihdettä  / 6.10.2021 Ritarihuone