Täällä Pohjolassa viljelykasvien sadonkorjuuaika ulottuu keskikesän puutarhamarjojen keräämisestä lokakuun alun viimeisten juurikkaiden, viljojen ja härkäpavun talteenottoon. Kauden päätteeksi on perinteisen juhlan, kekrin aika.

Muusikolle kasvun prosessi ja sen vaaliminen on olennaista. Siemenet kylvetään rakkaudella käsityönä kuten puutarhaviljelyssäkin. Ravinnon kasvuun muodostavat aiempien sukupolvien välittämä traditio ja työskentely rikkaassa humuksessa sekä yksin että kollegoiden kanssa. Valoa ja lämpöä tarvitaan toki myös; se koetaan musiikkia rakastavan yleisön odotuksessa ja elävän konsertin jaetussa hetkessä, kypsän sadon hedelmistä nautittaessa. Sadon ollessa runsas kaikkea hyvää voidaan päätteeksi myös säilöä tarpeen tullen nautittavaksi; Händeliä hapattaa, Scarlattia suolata, Couperiniä kuivata, Bachia....pakastaa?

Tulevan syksyn festivaalimme kasvu on tapahtunut erityisissä olosuhteissa. Ihmiskunta on maailmanlaajuisesti ollut pakotettu pysähtymään hetkeen, katsomaan lähelle ja toivomaan parasta huomiselle. Me muusikot olemme muiden lailla opetelleet kärsivällisen odottamisen taitoa. Olemme erityisjärjestelyin ja kohtaamisista riemuiten kokoontuneet harjoittelemaan ohjelmia teille "tilanteen salliessa" esitettäviksi. Elävien monimuotoisten konserttitapahtumien puitteita on rakennettu, sadonkorjuuseen liittyviä reseptejä innovoitu ja taiteen mahdollistamaa aineetonta ja kestävää pääomaa on kerätty....ja lokakuun koittaessa toivomme pääsevämme jakamaan sitä teille, kokemaan yhdessä!