Keskustelu barokkiviulisti Irma Niskasen kanssa:

Olet asunut Wienissä vuodesta 2011 alkaen ja esiinnyt edelleen Suomalaisen barokkiorkesterin riveissä - syksyllä esimerkiksi Wieniläinen ilta -konsertissa Helsinki Early Music Festivalilla 6.10. Puhukaaamme siis Wienistä:

Wieniä on kuvattu 1700-luvulla monikulttuuriseksi kaupungiksi, jossa taide-elämän kukoisti ja muusikoille riitti töitä ja yleisöä. Millaisia kokemuksia sinulla on Wienistä 2000-luvulla barokkiviulistin näkökulmasta ja laajemmin?

Wien on kamala ja ihana yhtä aikaa. Uskaltaisin väittää, että tämä pätee niin barokkimuusikon, muun muusikon, maahanmuuttajan kuin tavallisen kaupungin asukkaankin näkökulmasta. Wienillä on piirteitä, joihin ei voi olla rakastumatta - sen arkkitehtuuri, tilavat kadut ja kapeat, mukulakiviset kujat, lukuisat kodikkaat puistot, rauhalliset, kiireettömät sunnuntaipäivät, kun kaikki kaupallinen toiminta on kiinni ja ihmiset nauttivat yhteisesti kaupungistaan, asukkaiden itseironinen ja vähän härski huumorintaju ja tietenkin Wienin mieletön kulttuuriperintö, joka on läsnä jokaisessa kadunkulmassa. On melkein pökerryttävää ajatella, että Mozartin kotimuseon ikkunasta voi nähdä tismalleen saman näkymän, mitä säveltäjä katseli päivittäin. Wienissä on henkeäsalpaavan hienot salit, joissa 1700-luvun musiikkielämä kuhisi. Kamalaa onkin, että esimerkiksi juuri nämä helmet ovat erittäin harvoin barokkimuusikoiden saavutettavissa. Wienissä on voimassa vanhat valtarakenteet. Vaikutusvaltaa, sen jakautumista ja toimijoiden verkostoitumista säädellään ja vartioidaan visusti. Historialliset esitystavat nähtiin pitkään jonkinlaisena epäammattimaisena, epäonnistuneiden muusikoiden toimintana (kyllä, Harnoncourtista huolimatta!). Juuri tällä hetkellä Wieinin musiikkiyliopistoon on syntymässä vanhan musiikin osasto - ja se on ensimmäinen todella merkittävä askel ammattimaisen infrastruktuurin ja “skenen” syntymiselle. 

Olet asunut 11-vuotiaaksi asti Pietarissa, sitten pitkään Suomessa ja nyt Wienissä. Vaikka jokainen muusikko onkin persoona, vaikuttanee ympäristö jollain tavalla tapaan tehdä taidetta. Millaisia kokemuksia sinulla on venäläisestä, suomalaisesta ja wieniläisestä barokkimuusikkoudesta tyylikysymysten, työmoraalin, työilmapiirin tai jonkin muun vahvasti esiin nousevan tyypillisen seikan suhteen? 

Minun on vaikea kommentoida Venäjän tilannetta, koska katson sitä yhtä ulkopuolisena kuin mikä tahansa muu ei-venäläinen muusikko. Muusikon ammatti-identiteetti kehittyy voimakkaimmin vasta ammattiopintojen vaiheessa (tai näin ainakin kävi minulle), eli minulla ei ole muita siteitä tai muistoja venäläisestä musiikkitodellisuudesta kuin ehkä varhaiskoulutuksen osalta. Musiikkikoulu Venäjällä oli valtavan aikavievää - sananmukaisesti “koulu”, mutta myös palkitseva ja innostava. Minulla on oikeastaan todella hyviä muistoja siitä ajasta. Tyylikysymykset liittyvät ehkä enemmänkin erilaisiin barokkimusiikin koulukuntiin, joita onkin todella paljon eri Euroopan maissa ja jopa kaupungeissa. Esimerkiksi Grazissa soitetaan eri tavalla kuin Linzissä tai Wienissä. Keskimäärin Itävallassa tehdään enemmän wieniläisklassista ohjelmistoa kuin mitä Suomessa. Se on täällä jokapäiväinen leipämme. Suomessa taas soitetaan monipuolisemmin barokkia ja ollaan rohkeampia kokeilemaan uudenlaisia konsepteja, kuten käyttämään barokkisoittimia nykymusiikissa tai yhdistämällä ne folk-musiikkiin. Suurin työkulttuuriin liittyvä ero on mielestäni keskustelukultuurissa harjoitusten aikana: Suomessa verbalisoidaan ja puhutaan asioita läpi, kun taas Itävallassa non-verbaalista kommunikaatiota arvostetaan ja “pultista” kommentoiminen on edelleen jonkinlainen tabu.

Olet ollut vaikuttamassa freelance-muusikoiden asemaan Itävallassa. Onko jokin asia paremmin Suomessa? Onko jotain, mistä kannattaisi ottaa oppia?

Tämä on erittäinen laaja-alainen kysymys. Vastaan ehkä näin: suurimpana erona näkisin sen, että Itävallassa kaikki vapaat taiteilijat toimivat automaattisesti yrittäjä-statuksella, kun taas Suomessa (kaikki) freelancerit eivät ole pakotettu yrittäjyyteen. Tämä ero näkyy mm. siinä, että Itävallassa viimeiset 20 vuotta on ollut käynnissä päätä huimaava freelance muusikoiden palkka-ale. Oppia voisi taas ottaa koronakriisin hoidossa. Itävalta sai kuin saikin muutaman kuukauden kuluttua pandemian alkamisesta lähes kaikille freelancereille tarkoitetun verottoman ja kohtalaisen vähäbyrokraattisen tuen aikaiseksi. Nyt toki sekin on jo loppunut. Itävallassa ei myöskään kohdella kulttuurialaa eriarvoisesti muihin toimialoihin nähden suunniteltaessa koronarajoitusten höllennyksiä. 

Kuvaile muusikon elämää Wienissä korona-aikana.

Korona-aika oli meille raskas ja epävarma. Monien taloudellinen ja henkinen hyvinvointi oli ja on hauraassa tilassa. Itävalta on vanhanaikainen maa, jossa digitalisaatio ei ole kovinkaan pitkälle kehittynyt. Itse en esimerkiksi soittanut yhtäkään striimattua konserttia Itävallassa koko pandemian aikana. Kollegoillani on samanlaiset kokemukset. Ilmapiirin muutos ensimmäisen ja toisen lockdownin välissä oli dramaattinen. Koska freelancereiden palkkiot ovat niin matalat Itävallassa, muusikot tekivät kovasti töitä ennen pandemiaa, ja ensimmäinen lockdown tuntui monille pakotetulta, mutta myös tervetulleelta lomalta. Toisen lockdownin aikana muusikot olivat selkeästi masentuneempia ja epätoivoisempia valtion taloudellisesta tuesta huolimatta. Työhön paluu, paluu sen tekemiseen, mitä me kaikki rakastetaan ja osataan tehdä parhaiten oli kaikilla päällimmäisenä mielessä.

Apfelstrudel (omenapiirakka), Wienerschnizel (Wieninleike) ja Gnödel (itävaltalainen mykky) - löytyykö näistä lempiherkkusi?

Minulla on mielessä jotakin parempaa: nimittäin Marillenknödl, eli aprikoosimykky. Siihen tarvitaan kypsät, tuoreet, kauniilla Wachaun alueella kasvaneet aprikoosit, jotka keitetään kokonaisina sokerittoman rahkataikinan sisällä, sitten paistetaan voissa ja sokerissa ja tarjotaan joko aprikoosikompotin tai sokeri-voi -muruseoksen kanssa. NAM!


 

/ Ke 06.10.2021 19.00 Ritarihuone,
Ritarikatu 1, 00170 Helsinki

Wieniläinen ilta

Virtuooseja ja viihdettä

Fux - Giuliani - Paganini - Mozart

Antti Tikkanen, viulu ja liidaus
Petri Kumela, kitara
Suomalainen barokkiorkesteri

Lue lisää