Mustien pompuloiden sijaintia vastaavan paikan löytäminen koskettimilta ja molempien käsien, kahden sormenkin, samanaikainen käyttäminen edellytti malttia ja keskittymistä. Melodia hahmottui pala palalta. Händelin Lascia ch'io pianga sykähdytti vuosikymmeniä sitten pientä ihmistä. Erityisen koskettavalta tuntui säestävän käden laskeva sävelkulku e-d-c-b. Tietymättömissä millainen se onkaan teorbin ja sellon välirepliikkinä.
Entä aarian sävelet italiaksi laulettuina? Jo irtonaisena makupalana kauniita ja melkein korvamadoksi tarttuvia, oopperan tarinan osana järkyttäviä. Linja, isot intervallit ja kuviot. Miten saada kroppa toteuttamaan ajatellut ja edellytetyt sävelkorkeudet vaivattomalta vaikuttavana virtana ilman irtonaisia ja kireitä kiljahduksia?!
Vuodet, konsertit, taltioinnit, omatkin musisoinnit ja taustatiedon lukeminen – kiitos Gutenberg! – lisänneet monikerroksisuutta Händelin ja muiden taitajien sävellysten ja esitysten arvostamiseen. Teoreetikkojen ja tutkijoiden erittelemien sielunliikkeiden, aivotoiminnan, sävellajien, intervallien, rytmien, tempojen, harmonioiden, melismojen ja korukuvioiden hahmottaminen antoisaa tutkimusretkeilyä kuuntelupuolellakin olevalle.
Tässä ja nyt -tilanteen soiva, sekunnin murto-osan tarkka, muusikoiden ilmeissä ja eleissä näkyvä vapaaehtoisen synkroninen, vuosien vaivannäön vaatinut vuorovaikutus kauniissa, turvallisessa ja akustisesti toimivassa tilassa toteutettuna yhä yhtä juhlaa.
Kirjoita ensimmäinen kommentti
Kirjoita kommenttisi