Kitaristi Petri Kumela esiintyy Helsinki Early Music Festivalilla 6.10.2021 Suomalaisen barokkiorkesterin solistina. Keskustelimme konserttikäytännöistä ja melomisesta.
Miltä melominen tai veneen ohjailu kitaralla tuntuu verrattuna perinteiseen melaan? Onko kaloilla jotain sanottavaa asiaan?
Se on yllättävän tehokasta ja luontevaa. Rantauduttaessa isommalla veneellä moderni soitin toimii parhaiten, mutta virtaavissa vesissä ja etenkin koskissa periodisoitin on omiaan. Palautetta veden alta on tullut valitettavan vähän.
Klassisen musiikin parissa on ollut varsin pitkään - vaikkei aina - vahvoja hierarkioita, etikettejä ja konserttitilanteeseen liittyviä tapoja. Taputukset kuuluvat tiettyihin kohtiin, paikalle ei voi tulla myöhässä, esiintyjät ovat kunnioitusta herättäen hieman etäällä frakit ja iltapuvut päällä. Tämä muoto lienee ideaali keskittyneeseen musiikin kuunteluun. Barokin aikana musiikilla on ollut monia muitakin rooleja ja käyttötapoja. Helsinki Early Music Festival on kiinnostunut konserttikäytännöistä sekä paikkoihin, aikoihin, muotoihin ja sisältöihin liittyvistä kokeiluista kuten nykyään jotkut muutkin toimijat. Taidamme liikkua sinullekin tutulla maaperällä? Millaisia tutusta konserttiformaatista poikkeavia projekteja olet itse suunnitellut tai millaisissa olet ollut mukana?
Tämä tosiaan on minullekin läheinen aihe. Ns. perinteisessä konserttikäytännössä on paljon hyvää, ei vähiten se, että musiikkia todella keskitytään kuuntelemaan. Mutta sen ei toki tarvitse merkitä turhantärkeätä jäykistelyä tai pönötystä. Konserttitilanteeseen voi suhtautua yhtä luovasti kuin ohjelmistosuunnitteluun ja parhaassa tapauksessa ne tukevat toisiaan.
Kyse ei ole siitä, että kaikki muodollisuus, arvokkuus tai rituaalinomaisuus pitäisi aina poistaa, päinvastoin, juuri ne saattavat joskus auttaa kuulijaa nousemaan hetkeksi arjen yläpuolelle ja herkistymään kokemukselle. Toisaalta täysin epämuodollinen, pienimuotoinen ja intiimi kohtaaminen voi antaa kaikkein syvimmän elämyksen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan upea mahdollisuus olla luova ja joustava.
Niin kauan kuin itse olen ollut konsertteja järjestämässä, olen mahdollisuuksien mukaan tehnyt kokeiluja tällä saralla, välillä jopa onnistuneesti! Pienilläkin asioilla, kuten yleisön/esiintyjien sijoittelulla tai totutun ohjelmarakenteen rikkomisella voi saada paljon aikaan. Joskus sitten tarvitaan järeämpiä keinoja, valaistuksellisia tehokeinoja (tai pimeyttä), muita taiteenlajeja, historiallista taustoittamista, ym. Parhaassa tapauksessa ratkaisut lähtevät musiikista itsestään, ei siihen jotain ”jännää” päälleliimaamalla.
Tällä hetkellä suurin osa omista kokeiluistani tällä saralla tapahtuu kotipesässäni Hietsun Paviljongissa tapahtuvissa sarjoissa Hietsu is Happening! ja Klassinen Hietsu, sekä Sipoon Äänet -festivaalilla.
Mikä merkitys uusilla tai uusvanhoilla konserttikäytännöillä on kuulijoiden ja yhteiskunnan kehittymisen näkökulmasta?
Jos käännetään kysymys toisinpäin, niin perinteinen klassinen konserttikäytäntö sementoitui silloin, kun yhteiskunnassa taiteilija nostettiin käsityöläisen asemasta jalustalle jumalalta Taiteensa saaneena erityisyksilöksi. Eivätköhän tämänkaltaiset (mies)neromyytit ole jo aikansa eläneet ja voidaan mennä eteenpäin myös konserttikäytäntöjen osalta.
Esiinnyt Suomalaisen barokkiorkesterin solistina 6.10. Wieniläinen ilta - virtuooseja ja viihdettä -konsertissa. Sisältääkö oma osuutesi sekä taiturointia että viihdyttämistä?
Ilman muuta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Onhan taituruus ja virtuoosisuus jo itsessään viihdyttävää, vaikkei se yksin kovin pitkälle riitäkään. Mutta kun siihen tässä tapauksessa yhdistetään Giulianin vuolaat melodiat ja oopperamainen draaman taju, en usko että siinä pitkästymään pääsee.
Soitat hyvin monenlaista musiikkia. Onko jonkin aikakauden tai tyylilajin musiikki sinulle erityisen läheistä ja puhuttelevaa? Miksi?
Tähän ei ole yhtä vastausta. Enemmän kuin jokin tietty aikakausi, tuntuu se olevan aina jokin tietty teos. On sävellyksiä, jotka ovat kulkeneet mukana pitkään, ja sitten onneksi löytyy myös aina uutta. Kaikilta ajoilta löytyy musiikkia, joka itselle sen hetkisessä elämäntilanteessa resonoi erityisesti. Kuulijana niitä löytyy minulle nimenomaan konserteista, elävistä esityksistä, harvemmin äänitteiltä.
Muusikkona oman aikamme musiikki on ollut aina minulle itsestäänselvyys, koen välttämättömyydeksi olla kiinni tässä hetkessä syntyvään säveltaiteeseen. Yhteistyö säveltäjien kanssa ja osallistuminen sävellysprosessiin alusta alkaen on valtavan antoisaa ja on myös vaikuttanut suhtautumiseeni vanhempaankin musiikkiin. Kun on tarpeeksi monta kertaa pallotellut ideoita säveltäjän kanssa ja nähnyt sävellyksen usein monivaiheisen ja yllättävänkin matkan alkuideasta julkaistuun versioon, saa termi ”teosuskollisuus” paljon laajemman merkityksen, kuin vain kirjoitetun nuotin merkkien tulkinnan.
Mutta pelkkää nykymusiikkia en pystyisi soittamaan, silloin jotain olennaista jäisi puuttumaan. Yritän aina pyrkiä jonkinlaiseen balanssiin vanhan ja uuden kanssa.
Wieniläinen ilta -konsertista Ritarihuoneella tulee varmasti elämys. Mikä muu festivaalitapahtuma herättää sinussa uteliaisuutta?
Encanto House Bandin "Italian satoa” konsertti Bachin vaikutteista vaikuttaa valtavan mielenkiintoiselta. Myös kolmen barokkiorkesterin yhteiskonsertti on varmasti elämys.
/ Ke 06.10.2021 19.00 Ritarihuone,
Ritarikatu 1, 00170 Helsinki
Wieniläinen ilta
Virtuooseja ja viihdettä
Fux - Giuliani - Paganini - Mozart
Antti Tikkanen, viulu ja liidaus
Petri Kumela, kitara
Suomalainen barokkiorkesteri
Lue lisää
Kirjoita ensimmäinen kommentti
Kirjoita kommenttisi